Hölmöjä ideoita saa toki heittää, mutta niitä on hyvä ampua myös alas. Viittaan nyt Otto Meren (kok) poliittiseen avaukseen (HS 16.2.) siirtolapuutarhojen kohtalosta kotikaupungissamme. Mereltä tuli nyt hutilaukaus. Se ei vain mennyt ohi vastapuolen maalin, vaan oli pikemminkin lähellä omaa maalia.
Olen itse asunut Helsingissä 41-vuotta ja siitä lähes 30-vuotta Marjaniemessä. Vaikka en itse siirtolapuutarhamökkiä olekaan omistanut, Marjaniemen siirtolapuutarha on ollut ihastuttava naapuri jo pidemmän aikaa.
Vuosien mittaan olen monesti, kenties alitajuisesti, kulkenut omat lenkkini juuri siirtolapuutarha-alueen halki. Oma kokemukseni on, että paremmin hoidettuja piha-alueita ja kasvimaita saa lähteä etsimään lähinnä kuninkaallisista puutarhoista. Siirtolapuutarha-alueella rakkaus omaan pihaan suorastaan loistaa. Alueet ovat myös varsin tiivistä kesäasumista. Siksi teenkin radikaalin ehdotuksen: Kehitetään siirtolapuutarhoja siten, että niissä voitaisiin sallia myös ympärivuotinen asuminen.
Eivät pelkkiä viheralueita
Siirtolapuutarhat eivät ole pelkkiä viheralueita, vaan ne ovat eläviä, vuosikymmenten, jopa vuosisadan aikana syntyneitä yhteisöjä. Niiden arvoa ei mitata pelkästään maan markkinahinnalla, vaan elämänlaadulla ja historian tunnulla, jota ne tuovat kaupunkilaisille.
Itä-Helsingissä metroradan varrella siirtolapuutarhoja on kaksi; Herttoniemen ja Marjaniemen siirtolapuutarhat. Vaikka lähtökohtaisesti olen Otto Meren kanssa samaa mieltä siitä, että kasvava kaupunki tarvitsee lisää asuinalueita ja yritykset liiketilaa ja tonttimaata, aivan kaikkea ei rahan alttarilla kannata uhrata.
Sen sijaan tuen vahvasti sitä, että Itä-Helsingin potentiaalia tulisi muilla tavoin hyödyntää paljon tehokkaammin nykyisen musertavan alihyödyntämisen sijaan. Itä-Helsinkiin tehdään kyllä hienoja suunnitelmia, mutta käytännössä mitään ei tapahdu. Uskon, että ainoa keino idän hankkeiden edistämiseksi on valita valtuustoon idän omia ehdokkaita.
Eikä Meren ehdotus edes ollut uusi. Muistan takavuosilta Erkki Tuomiojan (sd) ehdottaneen samaa. Silloinkin ajatus tyrmättiin. Tässä siirtolapuutarha-asiassa tiedän olevani ajatuksiltani huomattavasti lähempänä Marjaniemen kenties tunnetuimman siirtolapuutarha-asukkaan, Tarja Halosen, kanssa. Vaikka monissa kysymyksissä olenkin hyvin sininen, tässä on helppo myös punertaa.
Sen verran pitkään olen ehtinyt viettää aikaani kiekkokaukaloissa, että kynnys kritisoida oman tiimin pelaajaa on hyvin korkealla. Mutta toisaalta on myös hetkiä, jolloin rehellinen avoin palaute on yksinkertaisesti paras vaihtoehto.
Pasi Tuohimaa, Marjaniemi