Itä-Helsinki monine erilaisine kaupunginosineen on ollut toimiva ja viihtyisä seutu asua, elää, kouluttautua ja yrittää. Täältä löytyvät edelleen asunnot luonnon ja palvelujen läheltä. Liikkumaan ei tarvitse matkustaa kauas, vaan lenkille hienoon merelliseen ympäristöön on voinut lähteä kotiovelta. Liikunta- ja kulttuuripalvelut sekä koulut ja kaupat löytyvät omilta alueilta kuten myös esikoululaisten ja seniorien palvelut. Yritysten on täällä tehokasta toimia, ja samalla kun ne tuovat työtä, ne elävöittävät Itä-Helsinkiä.
Siksi nyt päättyvällä valtuustokaudella, minua kummastuttavat kaavoitus- ja suunnitteluhankkeet, joilla miljööt ja maisemat tullaan turmelemaan niiden toteutuessa. Kukaan ei tarvitse Itäväylän betonikolossein reunustettua kaupunkibulevardia liikennettä entisestään hankaloittamaan ja vähentämään asukkaiden viihtyvyyttä.
Puotilan rantaa voi täydennys- ja uudisrakentaa hyvinkin. Tämä tulisi kuitenkin tehdä kohtuullisin massoin ja mieluiten puuratkaisuin. Näin rakentaminenkin olisi taloudellisempaa, nopeampaa eikä haittaisi rakennusaikana ympäristöä kohtuuttomasti.
Kukaan ei myöskään tarvitse turhaa ja kallista tekosaarta Vartiokylänlahtea turmelemaan. 
Ei alue myöskään tarvitse miljoonia euroja maksavaa ja rakennusaikana vuosia häiritsevää raitiotietä. 
Eikö seisake Vuosaaren radalla Puotilan puolella toimisi? Vähän lyhyt pysäkinväli, mutta meille paikallisille ja tulevillekin asukkaille se kyllä kelpaisi, mutta miksi ei kaupunkisuunnittelulle. Onko siellä liikaa rahaa? 
Näitä kaupunkilaisten elämää kangistavia kaavoja on asiallisesta vastustuksesta huolimatta aina tarjoiltu sanoen: ne parantavat idän vetovoimaa. Todellisuudessa tällaista vetovoimaa emme tarvitse. Tiivistääkin voidaan, mutta riittää, että kaupunkisuunnittelu ei suunnitelmillaan alueitamme pilaa. Vuosaaren keskusta kehutun Aurinkolahden naapurista on tuhottu, ja se saa riittää. Ei enää uusia ”Vuohattaneita”.
Julkisia investointeja ei Itä-Helsinkiin ole sitten metron, Vuosaaren sataman ja Myllypuron terveyskeskuksen ja muutaman liikuntapaikan jälkeen saatu. Yksityisin investoinnein yritykset ovat kyllä idän alueen elinvoimaa varustaneet. Vartiokylän pallokenttäkin kunnostettiin keinonurmeksi yksityisin lahjoituksin, kun pariin vuosikymmeneen kaupunki ei sitä noteerannut.
Itäväylän ja Kehä I:n risteyksen parantamista on odotettu ja ehdotettu vähintään 30 vuotta. Ennen tämän yhden Suomen vilkkaimman risteyksen kuntoon saattamista ei ole syytä kaavoittaa eikä varsinkaan rakentaa mitään tästä yhteydestä riippuvaa asumista tai yritystoimintaa itään. Risteys ei toimi nyt, vielä huonommin kasvun myötä. 
Vuosaaren sataman valmistumisen jälkeen risteyksen remonttia on toivottu vuosikymmenet, odotettu, edellytetty ja kirjelmöity. Esillä on ollut vain kelvottomia alustavia suunnitelmia, toteuttamisesta ei ole ollut puhettakaan.
Yksi ratkaisu Itä-Helsingin kaupunkisuunnittelun huonon laadun korjaamiseksi voisi olla hajauttaa suunnittelun ja toteutuksen organisaatiosta oma yksikkö Itä-Helsinkiin. Kun henkilöt tekevät työnsä idässä, he ymmärtävät alueen ja ihmisten tarpeet ja ongelmat. Ihannnetilanteessa he jopa kuuntelesisivat ja kommunikoisivat alueen asukkaiden ja yritysten kanssa. Nyt suunnitelmia piirretään irti arjesta jonkin kaupungin yleisstrategian mukaan jossain etäällä.
Ongelmat voidaan ratkaista vain valitsemalla idän ehdokkaita valtuustoon. Itä tarvitsee sellaisia omia edustajiaan valtuustoon, jotka hallitsevat joukkuepelin ja yhteistyön myös kaupungin muiden alueiden ja puolueiden kanssa. Siihen tehtävään olen tarjolla. 
